Historiikkiprojektin eteneminen on kohdistunut kronologian pääkohtien täydentämiseen. Tässä apuna ovat olleet paikallislehden artikkelit yhdistyksen juhlavuosilta. Odottelen edelleen tietoa lehtikonsernin huipulta Turusta, saako Someron ja Salon Seudun Sanomien lehtileikkeitä julkaista tässä blogissa.
Muilta osin harrastustoimintaa on alkanut hallita tulevat vaalit ja uuden vaalilehden tekeminen. Olen ollut vaalilehden kokoamisesta vastaavana jo monta kertaa ja näihin on liittynyt jos jonkinlaisia vaiheita. Viime kertaisesta vaalilehdestä olen kuitenkin aidon ylpeä. Se näyttää hyvältä ja sisältö on kunnossa. Ulkoasusta kiitos kuuluu Salonjokilaakson järjettömän osaavalle ja mukavalle tiimille.
Ajattelin, että nyt olisi paikallaan tutkailla, mitä teemoja viimeksi on tullut nostettua ja miten niiden kanssa on käynyt. Pääkirjoituksen alussa totean, että vaalit oli siirretty keväälle. Tässä kohtaa pääsee huokaus. En voi kuin ihmetellä, miten hankalaa vaalien siirtäminen tällä kertaa on olevinaan. Minusta koronatilanne edellyttää vaalien siirtoa syksylle. Paitsi, että äänestystapahtuman turvallinen läpivienti on hankalaa, myös vaalityö - ihan ehdokashankinnasta alkaen - on kohtuuttoman hankalaa. Vaalien läpivienti tässä tilanteessa on demokratian irvikuva, vaikka ihan muuta annetaan ymmärtää.
Valtakunnallinen tilanne oli 2017 Sipilän hallituksen politiikan leimaamaa leikkauspolitiikkaa. Somerolla väännettiin sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista ja tämäkin veivaus pohjautui maan hallituksen huonoon päätöksentekoon. Nyt hallituksen politiikka on täysin erilaista, mutta kantona kaskessa on koronavirus. Sivumennen sanoen oli erikoista lukea kokoomuksen valtuutettu Juha Wiskarin kolumni viime perjantain Somero-lehdestä. Harvoin näkee, että kuntatalouden osaaminen ja perustiedot on noinkin näkyvällä päättäjällä noin pahasti kateissa lähtien perusväittämästä että kunnan kassa kertoo kuntataloudesta olennaisen. Ehkä pitää tosiaan olla huolissaan.
Viime kerralla peikkona oli myös maakuntauudistus. Vaikka sote-malli on muuttunut täysin, ja on tällä kertaa ratkaisevasti parempi, en Someron näkökulmasta siitä ole vieläkään ihan tavattoman innostunut. Joka tapauksessa käy niin, että kun päätösvalta palveluistamme siirtyy pois Somerolta, olemme erittäin heikoilla. Edustuksemme hyvinvointialueen päätöksentekoelimissä tulee olemaan joka tapauksessa sangen ohut. Vaikka kaupungilla ei uudistuksen toteutuessa ole enää mitään roolia sosiaali- ja terveyspalveluiden suhteen vähäisiä hyvinvointitehtäviä lukuunottamatta, Someron kaupungille syntyy merkittävä tarve edunvalvonnalle hyvinvointialueen suuntaan. Meillä on kuntana paljon pelissä: palvelut, työpaikat, kiinteistöt ja suuret määrät rahaa. Miten tämä edunvalvonta järjestetään, tästä ei ole vielä puhuttu käytännössä lainkaan.
Viime vaalilehdessä pääsin hehkuttamaan uutta Kiiruun koulua ja edellytin sen suhteen sitä, että uusi rakennus on saatava täysmääräisesti hyödynnettyä kuntalaisten käyttöön. Tässä ei ihan erinomaisesti ole onnistuttu. Esimerkiksi nuorisotoimi totesi, että nuoret eivät halua viettää vapaa-aikaansa koulussa. Ihan ymmärrettävää, tämä olisi kuitenkin ollut hyvä tiedostaa jo koulua rakennettaessa. Nyt tehtiin niiltäkin osin hukkatilaa.
Peräänkuulutin myös ikäihmisten päivätoimintaa. Sen suhteen perusturvalautakunnan puheenjohtajanakin täytyy nostaa käsi pystyyn, ei onnistunut. Asia täytyy ottaa uudelleen työlistalle koronan hellittäessä.
Viime vaalien alla tapetilla oli myös yhteistyö. Olinkin toiveikas vaalikauden alussa, vaikka lähinnä Pirttilän kylmäkiskoisuus nitisti haastekampanjamme, jossa peräänkuulutimme avointa keskustelua ja laajaa tietopohjaa päätöksenteon pohjaksi. Muistan kauden ensimmäisissä ryhmäpuheissani hehkuttaneeni havaintoa uudenlaisesta poliittisesta kulttuurista Somerolla. Kauden edetessä tilanne heikkeni suuresti.
Mainitussa haastekampanjassa haluttiin päätöksentekijöiden sitoutuvan siihen, että hyvä idea on hyvä idea riippumatta siitä, kuka sen esittää. Taas tulee mieleen koirapuistoaloitteeni, jonka ampui alas Pirttilä senkin. Muilta osin on muuten tultu hänen kanssaan ihan hyvin toimeen.
Isoissa asioissa ei pohjustettu päätöksiä laajalla keskustelulla ja niitä vietiin läpi tiukoilla äänestyspäätöksillä. Usein samat päätökset törmäsivät johonkin esteeseen myöhemmin. Valtuustoryhmien puheenjohtajien kokoukset loppuivat miltei kokonaan. Yksittäisiä päättäjiä vastaan hyökättiin paikoin aika törkeinkin sanavalinnoin. Liikunnan siirtäminen kaupungille kirvoitti peräti luottamushenkilöiden aika kevein eväin heitetyn tappouhkauksen.
Esitin ryhmämme puolesta valtuustokauden loppupuolella valtuustosopimusneuvotteluiden aloittamista. Koin, että ryhmät eivät ole olleet tasapuolisesti informoituja ja keskustelu tulevaisuuden haasteista oli vähäistä. Somerolainen päätöksenteko on ollut koko tämän ajan kun olen ollut mukana reagoimista eteen tuleviin asioihin. Todelliseen ennakointiin emme ole päässeet, saati pyrkineet. Vaikka kaikkia asioita ei tietenkään pystykään ennakoimaan, pitää kaupungilla olla visio ja suunta, johon yhdessä pyritään.
Valtuustosopimusajatus otettiin hyvin vastaan ja se sai kannatusta kaikista ryhmistä. Silti mitään ei tapahtunut. Ehkä vaalien jälkeen tällekin tulee mahdollisuus.
Eli miten meni? Minulla oli joskus kouluvuosina sellainen todistus, jossa kaikki numerot olivat 8. Se todistus tuli aika lailla minimipanostuksella. Kulunut vaalikausi pääsee arviossani osaltani tuohon samaan arvosanaan. Mutta tällä kertaa sen eteen on kyllä tehty kovasti töitä.
Kommentit
Lähetä kommentti