Juttutuvan kaappeihin on vuosien saatossa kertynyt valtava määrä paperia. Sinne on ajautunut yhdistyksen omien asiapaperien lisäksi eri ihmisten arkistoja. Niiden läpikäyminen on työlästä.
Työmetodini on haravoida papereita läpi, skannata olennaiset ja järjestää keskeiset asiat mappiin. Asiakirjojen sisältämät tiedonmurut kokoan yhteen tiedostoon, joka on se joskus tuleva historiikki.
Poistettavat menee poistoläjään ja arvokkaimmat arkistojen aarteet Työväen Arkistoon toimitettavaan läjään. Poistettavista aineistoista teen listaa, ja se käsitellään Työväenyhdistyksen johtokunnan kokouksessa ja johtokunta määrittää mitä millekin paperille tai tavaralle tehdään. Määrällisesti valtaosa tavarasta on suhteellisen tarpeetonta, esimerkiksi vanhan elokuvateatterin tositteita 80-luvulta tuntuu olevan vielä nurkissa todella paljon.
Yksi hankalimmista artikkeleista päättää mitä niille tehtäisiin, on muutama Sosialisti-lehden numero 30-luvun alkupuolelta. Niissä ei ole mitään Someroa koskevaa tietoa tai muutenkaan kiinnostavaa. Ja vanhoilla sanomalehdillä on muutenkin vaikea nähdä mitään arvoa, vaikka tietysti hienoja historiakappaleita ovatkin. Noin ajattelin kunnes eteen sattui yhdistyksen 80-vuotisjuhlia koskevien lehtileikkeiden sarja.
Nämä juhla-artikkelit ovat osoittautuneet kullan arvoisiksi tässä työssä, koska niissä käydään yhdistyksen historia seikkaperäisesti läpi, joskin usein todeten, että ensimmäisten vuosikymmenten paperit ovat päässeet tuhoutumaan mm. johtuen poliittisista oloista. Näinä vuosikymmeninä yhdistyksen väki kohtasi suoranaista vainoa ja asiakirjojen tuhoutuminen on tässä pienehkö sivujuonne.
Kansalaissota oli tietysti luku sikseen, mutta myös sen jälkeen tilanne oli hankala. Esimerkiksi uuden Työväentalon vihkimisjuhlaa vappuna 1922 häiriköitiin. Työväentalon ensimmäiseltä vuokratontilta väki painostettiin pois, vaino ajoi maanomistajan hakemaan häätöä.
Niinkin myöhään kuin vuonna 1986 jouduttiin taistelemaan toden teolla, kun seurakuntavaalien äänestyspaikaksi esitettiin Työväentaloa. Asiasta valitettiin aina tuomiokapituliin asti. Lopulta tuomiokapituli hylkäsi valituksen ja Työväentalolla äänestettiin 12.11.1986. Jollain tavalla tuntuu siltä, että kansalaissodan ajattelumalli elää edelleen eräissä sitkeimmissä. Sitä on vaikea ymmärtää.
Mutta palataan siis lehdistön raportteihin 80-vuotisjuhlasta ja erityisesti Turun Sanomien artikkeliin (16.12.1985). Siihen on haastateltu kolmea yhdistyksen veteraania.
Aarne Tamminen osallistui kymmenvuotiaana isänsä kanssa ensimmäisen Työväentalon vihkiäisiin. Hän totesi vaaran vuosista näin: ”Lapualaisaikana muiluttivat isän ja pyssyä tyrkyttivät äidinkin rintaan. Siitä järkytyksestä äiti ei toipunut koskaan”
Veikko Mäkelä arveli, että maan historian vaikeimmat ajat on Somerolla koettu synkempinä kuin keskimäärin: "Ei ole mikään ihme, että kommunistien päästyä sodan jälkeen maan alta, pahimmin potkitut ja hakatut työväenyhdistyksen jäsenet liittyivät heihin.”
Erkki Laukontauksen muistelot nostivat mainittujen Sosialisti-lehtien merkitystä silmissäni aika merkittävällä tavalla. Hän muistelee artikkelissa miten kivikovia asenteet olivat kansalaissodan jälkeen ja miten rajuina ne säilyivät vielä koko 30-luvun: Työväenlehtien tilaaminen kiellettiin, äänestämistä katsottiin karsain silmin ja vasemmistovaltuutettuja heitettiin valtuustosta ulos.
Ehkä säilytämme nuo lehdet yhdistyksellä melkoisen suurena aarteena.
Kommentit
Lähetä kommentti