Siirry pääsisältöön

Ryhmäpuhe vuoden 2022 talousarviosta joulukuun valtuustossa

Kirjoitin tällä kertaa poikkeuksellisesti valmiin ryhmäpuheen talousarviovaltuustoon. Julkaistakoon täälläkin. Mediahan näille ei suonut palstatilaa, vaan keskittyi uutisoimaan toinen toistaan älyttömämmistä äänestyksistä. Vaikka olen toivonut valtuustoon keskustelua, ei tämä armoton irtopisteiden kalastelu ja mielikuvapolitikointi ole askel oikeaan suuntaan. 

Todetaanpa vielä perusteet sille, että äänestin kertaalleen poikkeuksellisesti tyhjää. Kyseessä oli esitys talousarviomäärärahan "katosta" urheilukenttähankkeelle. Esitys oli täysin yhdentekevä, koska jokainen määräraha on katto. Sinänsä esitys herätti ihan tärkeän keskustelun määrärahojen ylityksistä. Mutta noin asiallisesti ottaen esitystä oli mahdotonta kannattaa tai sinänsä vastustaakaan. Siksi tyhjä, hiljainen protesti älyttömyyksiä vastaan. 

Tunnen oloni yhä vieraantuneemmaksi Someron kuntapolitiikasta. Mutta periaatteeni on, että öykkäreiden ei pidä antaa voittaa. Sinnitellään mukana. 

Historiikkiprojekti etenee uusien työkiireiden vuoksi jatkossa aikaisempaakin hitaammin, mutta etenee. 

***

Hyvät kuulijat, kuntatalous on suurien muutosten ja epävarmuuden tilassa. Niin myös Somerolla. Valtion vastaantulo koronan kustannusten suhteen on ollut tärkeä asia ja sen myötä taloustilanteemme näyttää lyhyellä aikavälillä hyvältä. Lainamäärämme on ihan kohtuullinen, panostukset palveluihin ovat olleet taloudellisesti järkeviä ja taloudessa on vielä hieman liikkumavaraa. Sote-uudistuksen talousvaikutusten myötä lähitulevaisuus on kuitenkin hämärän peitossa. Meillä on menellään monta tulevaisuushanketta sen lisäksi, että ratkomme arkisia haasteita. Silti uskaltanen nostaa esiin muutaman huomion, jotka sosialidemokraattisen valtuustoryhmän mielestä vaatisivat vielä lisähuomiota. 

Vaikka Someron kaupunki on hyvin pieni yksikkö kokonaisuudessaan, on tiedonkulussa eri puolilla erityisesti hallintorajat ylittävien hankkeiden kohdalla edelleen isoja ongelmia. Esimerkiksi työllisyyspalvelujen siirtyminen kunnille on valtava ponnistus, ja työllisyyspalvelujen kokonaisuuteen on sote-uudistuksellakin isot vaikutuksensa. Nämä hankkeet pitäisi pystyä katsomaan etukäteen tarkasti niin, että vastuut ovat selviä ja henkilöresurssi riittävä.

Kaupungin eri toiminnoista kuuluu yhä kiivaammin viestejä ihmisten jaksamisongelmista. Tämä liittyy myös noihin uusiin hankkeisiin. Usein niiden vetovastuu tulee aiempien töiden päälle ilman sen ihmeellisempää harkintaa. On ihan ymmärrettävää, että kaupungin hallinto pitää puristaa tehokkaaksi ja kapeaksi, mutta nyt aletaan ylittää sellaisia rajoja, joiden myötä aiheutetaan tuhoa, jota on vaikea korjata. Ja sama jaksamisongelma on myös suorittavassa portaassa. Ehkä erityisesti perusturvan yksiköissä ja varhaiskasvatuksessa sijaispula, koronan vaikutukset ja muut monet tekijät aiheuttavat sen, että henkilöstö on ylikuormittunutta. Sitoutunut ja vastuuntuntoinen työntekijä kestää kuormaa jonkin aikaa, mutta nyt tilanne alkaa pitkittyä kohtuuttomasti.

Täytyy sanoa, että kun muistelee keskustelua, jota käytiin koronakorvauksien ympärillä, siitä ei jäänyt oikein henkilöstöä arvostava tunnelma. Kun tietää miten heikosti silloin päätetyt vähäisetkin panostukset ovat edenneet, esimerkiksi pikkujoulujen peruunnuttua, tuntuu todella pahalta. Ja nämä ovat vain jäävuoden huippu. Kaupungilla on ison ryhtiliikkeen paikka henkilöstöpolitiikassaan.

Poliittisesta kulttuurista olen puhunut liikaakin, mutta kovinkaan hyvällä tiellä emme ole vieläkään, kun jopa rakennuslupapäätökset politisoituvat.

Meillä on käynnissä suuria tulevaisuutta rakentavia hankkeita. Kaupungin taloutta pohditaan talousohjelman myötä ja soten jälkeen keskeisten varhaiskasvatuksen ja koulutuksen palvelujen rakenteita käydään läpi oppimisympäristöselvityksessä.

Talousohjelma maalaa isoja uhkakuvia ja esittää niiden välttämiseksi kovia keinoja. Elämme aikaa, jolloin kuntapäättäjältä vaaditaan paljon. Meidän on samaan aikaan tehtävä muutoksia palvelujen rakenteisiin, käytännössä tämä tarkoittaa luopumista jostain. Samalla meillä olisi kuitenkin oltava rohkeutta investoida uuteen. Koulupäätöksien kohdalla henki on vahvasti se, että meidän on taisteltava pienten yksiköiden puolesta. Tässä on esitetty panostuksia markkinointiin.

Ikäluokkien voimakas pieneneminen ei ole somerolainen ongelma, vaan se on valtakunnallinen ilmiö. Siksi sitä vastaan on hankala taistella. Vaikka koko Someron mittakaavassa tilannetta ei varmaankaan voida kääntää, yksittäisen koulun kohdalla omilla toimenpiteillä voi olla ratkaiseva vaikutus. Pelkkä markkinointibudjetin kasvattaminen ei kuitenkaan auta. Tarvitaan erikoistumista, tarvitaan houkuttavia sisältöjä joita markkinoidaan, (meidän pitää vastata kysymykseen miksi lapsiperhe haluaisi muuttaa juuri Somerolle), tarvitaan luottamusta siihen, että palvelut säilyvät, tarvitaan muuttajille asuntoja ja tontteja, tarvitaan paikkakunnan elinvoimaisuutta, tarvitaan työtä ja yritystoimintamahdollisuuksia, tarvitaan uudet muuttajat tervetulleiksi toivottavaa ilmapiiriä. Jos yksi kohta näistä ontuu, koko korttitalo horjuu.

Vaikka kaupunkikeskustan kehittämisestä on meidänkin ryhmässä erilaisia ajatuksia, uskallan todeta, että se kuuluu tähän edellälueteltuun kokonaisuuteen. Vaikka ikänsä Somerolla asuneen silmiin tori ei istu Kiiruun puiston kulmaan, on meille esitelty suunnitelma omiaan parantamaan kaupunkikuvaa ja elinvoimaa ulkopuolisen silmin. Silti tätäkään projektia ei pidä runnoa väkisin läpi. Toivoisin päättäjiltä ennakkoluulotonta suhtautumista kehittämiseen ja aitoa kompromissien hakemista. Juuri näitä investointeja meidän pitäisi uskaltaa tehdä, vaikka ne hieman maksavatkin.   

Oppimisympäristöselvitys on edennyt hitaasti ja monen monta pitkääkin taukoa on otettu. Lautakunnan puheenjohtajana vetoan poliittisiin ryhmiin, että teemme nyt tämän viimeisen aikalisän aikana tarvittavan poliittisen työn niin, että vielä tuossa alkuvuoden aikana saamme projektin maaliin. Yksikään koulu ei lakkaa tällä vaalikaudella. Silti meidän on tärkeää käydä läpi kestävä toimintasuunnitelma, jolla tulevaa vuosikymmenen lopulla konkretisoituvaa haastavaa tilannetta voidaan toisaalta ennalta saada taklattua ja toisaalta sitten voidaan vastata selkeän suunnitelman pohjalta päälle tulevaan tilanteeseen. Tätä työtä ohjaa tärkeimpänä asiana lasten ja perheiden etu.

Ja juuri tämänlaista pitkäjänteistä suunnittelua kuntapolitiikassa kaivataan. Se on vaikeaa, mutta se on meidän poliitikkojen tärkein tehtävä.

Loppuun muutamia positiivisia nostoja. Meillä tehdään todella paljon hyviä asioita joka päivä. Henkilöstöä pitäisi muistaa kiittää myös ihan perustyön tekemisestä, se on kuitenkin kaiken a ja o. Ja kiitollisuuden pitäisi näkyä myös työolojen paranemisena ja ihan palkassakin.

On tärkeää, että niin perusturvassa kuin sivistyksessä on lähdetty sijaistoiminnan kehittämiseen ja sijaisten työsuhteiden vakinaistamiseen. Tämä on oikea suunta. Samoin koulutusprojektit ja rekrytointipanostukset.

Pihlajakylä-projekti on erittäin hieno ja tarpeellinen askel, jolla täydennämme ikäihmisten asumispalveluita tavalla, joka parantaa ikäihmisten arkea tavalla, joka on myös kaupungin kassalle suotuisa. Päättäjien positiivinen suhtautuminen perhepäivähoitoon ihan kautta linjan on ollut iloinen yllätys ja on hienoa, että se näkyy myös konkreettisina satsauksina perhepäivähoitajien kulukorvauksiin.

Kulttuurigallerian perustaminen vahvistaa Someroa kulttuurikaupunkina. Se on hieno satsaus joka mahdollistaa monia hyviä näyttelyhankkeita, jotka osaltaan tuovat Somerolle elämää ja näkyvyyttä. Huolehditaanhan yhdessä, että sillä on jo käynnistysvaiheessa riittävä resurssi. Se on pieni panostus kaupungin talousarvion kokonaisuudessa.

Uutinen odotetusta kiertoliittymästä Joensuuntien toiseenkin päähän on tervetullut. Se on omiaan parantamaan liikenneturvallisuutta. 

SDP:n valtuustoryhmä puoltaa talousarvion hyväksymistä ja toivottaa kaikille hyvää joulua

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tietokatkoksia ja salaseuroja

Aika ajoin paikallinen kunnalliselämä on ollut värikästä ja jopa riitaisaa. Yksi demareiden kovimmista sisäisistä kiistoista huipentui tammikuussa 1991 Työväenyhdistyksen puheenjohtaja Timo Puintilan eroon. Taustalla oli kiista ehdokkaiden nimeämisestä kunnanhallitukseen.  Työväenyhdistyksen johtokunta oli yksimielisesti esittänyt Puintilaa ja Teuvo Aaltosta. Yhdistyksen yleinen kokous valitsi tiukan äänestyksen jälkeen hallitusehdokkaiksi entiset jäsenet Eemil Niirasen ja Jukka-Pekka Pulkkisen. Asiaan liittyivät useat pitkäaikaiset erimielisyydet mm. lääninvaihdosasiassa, sekä johtokunnan tuska siitä, että tieto ei kulkenut kunnanhallituksen kanssa, siksi haluttiin johtokunnan puheenjohtajan istuvan kunnanhallituksessa. (Lähde: Forssan lehti 10.1.1991 ja Salon Seudun Sanomat 11.1.1991) Kuluneella viikolla paikkakunnan kokoomuksessa on kuohunut ja sen myötä valtuutettu Jutta Varjus on vetänyt pois ehdokkuutensa tulevissa kuntavaaleissa. Taustalla ilmeisesti ilmeisen törkeä kritiikk...

Ylikunnallinen toiminta ja aluevaalit

Työväenyhdistyksen toiminnassa on oman paikkakunnan asioiden hoitaminen ollut aina keskeisintä. Samalla valtakunnanpolitiikkaa on tietysti seurattu ja puitu paljon. Myös alueellinen yhteydenpito ja yhteistoiminta on ollut parhaimmillaan aktiivista. Historiikkiaineistosta nousevat esiin eduskuntavaalikampanjat, joiden tiimoilta paikkakunnalle on saatu nimekkäitäkin vieraita. Somerolaisehdokkaan läpimeno demarilistoilta eduskuntaan on aina ollut sen verran epätodennäköistä, että usein somerolaiset ovat olleet mukana naapurikuntien ehdokkaiden vaalityössä. Tästä hyviä esimerkkejä ovat olleet viime vuosikymmeninä Salon seudun kansanedustajat Jukka Roos ja Katja Taimela, jotka molemmat ovat löytäneet Somerolta innokkaan kannattajajoukkonsa.    Yhteistyö lähikuntien kanssa on ollut melkoisen vaihtelevaa. Aikanaan ennen lääninvaihdosta oltiin paikoin paljonkin tekemisissä Forssan demareiden kanssa. Lääninvaihdos teki tähän hienoisen hiljentymisen, mutta sittemmin tätäkin yhteisty...

Someron Työväentalo

Someron Työväentaloilla on oma monipolvinen historiansa. Nykyisin alkuperäisessä käytössään on enää Jukolan nuorisotilakiinteistössä toimitila Juttutupa.  Samalla paikalla sijaitsi oheisen artikkelin mukaan vuonna 1922 vanhasta rakennuksesta tehty työväentalo, joka koki 1980 suuren remontin. Mukana rahoittamassa korjauksia oli monia paikallisia yrityksiä, yhteisöjä ja yksittäisiä ihmisiä.  Nykyisenä voimakkaiden vastakkainasettelujen aikana on vähän yllättävääkin lukea, miten laajalti yhteisössä on työväentaloa lähdetty tukemaan. Toki mm. elokuvateatterikäytössä tila palveli ihmisiä poliittiseen ajatteluun katsomatta. Jokseenkin mieleen herää kuitenkin oliko sitä James Bondia aikanaan kovimpien porvarien vähän hankala mennä työväentalon kynnyksen yli katsomaan.  Kuten ylempi kuva osoittaa, on talolla ollut paikoin hyvin runsaastikin käyttöä. Valitettavasti tiedossani ei ole, mistä tilaisuudesta kuva on peräisin. Nopea vilkaisu elokuvateatterin tositteisiin osoittaa muuten...