Ensinnäkin se, että viranhaltijat tulevat julkisuuteen näiden ongelmien kanssa on lähtökohtaisesti hyvä asia ja siihen on syytä suhtautua vakavasti. Olen ollut mukana somerolaisessa päätöksenteossa nyt kaksikymmentä vuotta ja koko sen ajan meillä on tuskailtu viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden roolien menevän osin sekaisin.
Kysymys on kahtalaisesta ongelmasta. Innokkaat päätöksentekijät lipsuvat hyvin herkästi operatiivisen toiminnan puolelle. Tätä tapahtuu usein, kun saadaan yhteydenotto kuntalaiselta ja vaikka asia halutaan hoitaa nopeasti kuntoon viranhaltijan kautta, ottaa se aikansa, jolloin ylitetään raja operatiiviselle puolelle. Toinen puoli ongelmaa on se, että viranhaltijat suhtautuvat joskus ylimalkaisesti luottamushenkilöiden linjaamiin asioihin ja toteuttavat asioita oman päänsä mukaan. Olennaista olisi, että molemmat tahot ymmärtäisivät roolinsa ja hahmottaisivat toisen puolen roolin ja kunnioittaisivat sitä.
Kaikkiaan poliittisen päätöksentekijän mahdollisuus vaikuttaa Somerolla asioihin on hyvin vähäinen. Se rajautuu toimimiseen lautakunnissa ja kaupunginhallituksessa, sekä hyvin pieniltä osin toimintaan valtuustossa. Olen törmännyt tavan takaa viranhaltijoiden tai keskustapuolueen puheissa toteamukseen, tuo asia olisi pitänyt esittää jossain toisessa yhteydessä tai että tästä asiasta ei päätetä täällä. Valtuustossa ei pitäisi esittää uusia asioita, koska niitä ei ole valmisteltu. Sama pätee lautakunnan kokouksissa. Toisaalta valtuustoaloitteille annetaan hyvin vähän painoarvoa. Esitykset julkisissa mielipidekirjoituksissa ovat poliittisten kilpailijoiden mielestä ennenkuulumattomia epädemokraattisia yrityksiä vaikuttaa päätöksentekoon, kuten koirapuistoaloitteeni kohdalla todettiin. Näihin kaikkiin argumentteihin olen törmännyt kunnallispolitiikassa Somerolla. Herää kysymys, missä se mahdollisuus vaikuttaa aidosti sitten on. Kokonaan toinen asia on, että arvostelevia tahoja itseään nuo heidän asettamansa reunaehdot harvemmin koskevat.
Viime vaalien tulos, jossa siirryttiin neljän suhteellisen tasavahvan ja muutamien pienempien ryhmien aikaan on Somerolla virkistävää sinänsä. Nyt enemmistö voidaan saavuttaa hyvin erilaisilla kokoonpanoilla. Voidaan melkein puhua jo demokratiasta. Alussa mainittu pelisääntökeskustelu kulminoitui valtuuston kokouksessa, jossa käsiteltiin keskustan aloitetta luottamushenkilöiden eettisistä toimintasäännöistä. Käyty keskustelu oli silmiä avaava. Keskustan arvostelulle paljastui kohteita, jotka löytyivät voittopuolisesti keskustan omista riveistä. Keskustelu kulminoitui absurdiin äänestykseen siitä, otetaanko eettiset toimintaohjeet käyttöön vai ei. On täydellinen mahdottomuus, että eettiset toimintaohjeet voisivat olla minkään arvoiset, jos lähtökohtaisesti puolet porukasta on sitä mieltä, että niitä ei tarvita.
Tilanne ei ratkea pelkästään laatimalla luottamushenkilöille eettinen ohjeistus, vaan päätöksentekoprosessia tulee kehittää yhteistyössä laajemmin. Keskeisiä kehittämiskohteita ovat ryhmien kuuleminen ennen valmistelua, luottamushenkilön työn tukeminen, keskustelumahdollisuudet, tiedon tasa-arvoisempi jakaminen ja sujuvat päätöksentekoprosessit. Näiltä osin toimintatavat kaipaavat uudistamista, jotta pystymme luomaan aidosti kehitysmyönteisen ja keskustelevan ilmapiirin.
Lopuksi muutama henkilökohtainen havainto päätöksentekoilmapiiristä. Olen kokenut erittäin masentavaksi todeta, miten valtuuston kokouksista on tullut melkoiset huutomarkkinat. Olen aiemmin toivonut valtuustoon enemmän keskustelua ja sitä että valtuutetut laittaisivat persoonaansa peliin. Nyt on kuitenkin menty liian pitkälle, kun kaikenlainen ääneen ajattelu ja suoranainen huutelu on todellisuutta miltei joka kokouksessa. On myös täysin sopimatonta, että yleisö saa olla taputtamassa mieleisille päätöksilleen. Omakohtaisesti rankinta on ollut tiettyjen valtuutettujen naljailu, jolla minut yritetään vaientaa asiattomilla kommenteilla. Se on väkivaltaa eikä se kuulu päätöksentekoon. Oli eettisiä ohjeita tai ei, olen hyvin pettynyt valtuuston puheenjohtajan passiivisuuteen näiden asioiden suhteen.
Toki positiivistakin asioita löytyy. Sivistyslautakunnan puheenjohtajana toimiminen on ollut miellyttävä rooli. Sen puitteissa rakennettiin kestävä ratkaisu oppimisympäristöselvitykselle ja tulos nautti hyvin laajaa tukea yli puoluerajojen. Prosessi ei ollut helppo, mutta kaikilla oli halua löytää yhteinen linja eteenpäin ja se löytyi. Sinänsä oli masentavaa nähdä, että linja osoitti murenemisen merkkejä pian kaupunginhallituksessa, mutta onneksi sielläkin palattiin ruotuun. Toinen onnistuminen oli lukiolaisten pyöreä pöytä, jota vedin yhdessä kaupunginhallituksen puheenjohtaja Jutta Varjuksen kanssa. Oli arvokasta kuulla lukiolaisten ajatuksia ja kehittämistoiveita suoraan ja käydä niistä keskustelua. Näitä tämäntyyppisiä suoria osallistumismahdollisuuksia tulee kehittää edelleen. Tulossa oleva nuorisofoorumi on yksi uusi kiinnostava mahdollisuus tällä saralla.
Kommentit
Lähetä kommentti